Eilen Santa Monica - ylihuomenna Helsinki

Day 19. Santa Monica - LAX - Lontoo - Helsinki

Päivät on sekaisin. Kello on sekaisin. Kaikki on sekaisin. Emme halunneet lähteä, mutta mikäs teet. Aamupala nautittiin Santa Monican biitsillä ja Ulla ehti käydä nauttimassa 13 dollarin kynsihuollosta. Kiitos Even, joku on koukussa ranskalaiseen manikyyriin :)





Lähdön hetki oli haikea, piti hyvästellä Jack-automme. Itkuhan siinä meinas tulla, kun vilkutimme uljaalle ajokillemme, joka lähti surullisena jonkun oudon miehen matkaan. Jackille ero oli yhtä raskas ja hän ilmaisi sen raapaisemalla Makea otsaan niin, että Makelle tuli ehkä yhden tikin arvoinen haava päähän.



Kymmenen tunnin lento Laxista Lontooseen meni uskomattoman nopeasti. Pahempaan oltiin kyllä ajatuksissa varauduttu. Mitä siihen muuta tarvittee kuin hyvää seuraa, VIP-paikat väljällä jalkatilalla ja hyvät antimet. 22 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme kylmään Helsinkiin ja tultiin Heinille viettämään viimeistä yhteistä iltaamme. Vuoden säästöt on nyt käytetty ja pitänee keksiä uusia asia, mitä odottaa.

Loppuun TOP 12 asioista, jotka ensimmäisenä tulivat mieleen (sekalaisessa järjestyksessä):

- Universal Studiot
- Rantatie San Diegosta Los Angelesiin
- Grand Canyon
- Automatka Phoenixista San Diegoon (mm. kaktukset ja aavikot)
- Luistelu Central Parkissa
- Riidaton perhe-elo + orastava rakkaus
- New Yorkin jouluvalot
- Los Angelesin lämpö, aurinko, palmut ja meri
- Times Square jouluna
- Las Vegasin loisto
- Road trippailu
- Kaikki muu matkalla koettu (ei voi selittää)

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia blogimme lukijoita! Meitä on ilahduttanut kuulla, että niin monet ovat lukeneet matkakertomustamme ja jakaneet ihanan kokemuksemme! Ilman teitä emme olisi jaksaneet dokumentoida matkaamme yöntunteina. Blogi on mahtava muisto meille kauan odotetusta matkastamme ja toivottavasti se antaa vinkkejä myös muille matkaa suunnitteleville. Voimme suositella autoreissua kaikille ja ehkäpä pääsemme myös itse vielä kokemaan vastaavanlaista riemua! Hyvää uutta vuotta!



Muistakaa: "Elämää ei mitata hengenvetojemme vaan niiden paikkojen ja hetkien määränä, jotka koemme henkeäsalpaavina."

-Perhé

Synttäritunnelmia Disneylandissä

Day 18. Newport, Orange County - Anaheim - Los Angeles.

Toiseksi viimeinen päivä Amerikassa alkoi juhlatunnelmissa. Ullan 27-vuotis synttäreitä vietettiin tänään 7.1.2009 ja aamulla synttärisankari sai osakseen perhéen onnen toivotukset. Aamupalalle lähdettiin rannalla sijaitsevan laiturin päässä olevaan Ruby's surf city dineriin, jossa 50-luvun tyyliin tilailtiin amerikkalaista aamupalaa, kananmunia, pekonia, makkaroita ja muuta.



Oli ehdottomasti paras aamupala koko reissun ajalta. Rannalla oli jo aamuvarhain useta surffareita ja ilma oli todella lämmin. Hiekkarannat jatkuivat silmän kantamattomiin, joten oli todella haikeaa lähteä Newportista kohti seuraavaa kaupunkia. =)



Aamupalan jälkeen ajeltiin sitten Anaheimiin, mielettömän suureen Disneylandiin. Sen verran lapsenmielistä joukkomme oli, että osalla oli vaikeuksia pysyä housuissaan, nähdessään Hessu Hopon ja muut kumppanit.



Disneylandi oli jotain suurempaa, kuin mitä kukaan meistä olisi osannut kuvitella. Huvipuistolaitteita, Disneymyymälöitä ja -hahmoja sekä tuhansia lastenvaunuja(taisteluvaunuja). Loppuillasta auringon laskettua pääsimme illan hurjimpiin laitteisiin. California screamin' -vuoristorata oli hurjin vuoristorata ever ja siinä pääsi vielä tekemään kiepin pää alaspäin.



Vuoristoradan jälkeen juostiin oikean 13-kerroksisen hotellin kokoiseen hilavitkuttimeen. Kyseessä oli Tower of terror, jossa hotellin hissi nuosi ja laski ylös-alan tuhatta ja sataa ja voin kertoa, että kyllä otti mahanpohjasta. Erikoisin ja siistein vemputin ikinä.


Rankan huvipuistopäivänjälkeen ajelimme takaisin Los Angelesin ja majoituimme siellä Santa Monicaan Best Western hotelliin. Illan ohjelmassa oli matkalaukkujen järjestelyä, viimeisten postikorttien kirjoittelua, Suomeen paluun kauhistelua, haikeaita tunnelmia, ... Huomenna on sitten viimeinen päivä Amerikassa, jonka päätteeksi aloitamme matkan takaisin Suomeen. Edessä on siis piiiiitkä päivä ja takuulla kova jetlagi.

Viimeinen postaus tälle blogille tulee reissun viimeisenä päivänä, eli huomenna perjantaina, kun saavumme illalla Suomeen.

- Pax

Auringonlasku Newport beachilla

Day 17. San Diego - Laguna beach - Newport, Orange County.

Aamu alkoi San Diegon keskustaan tutustuessa. Piti suorittaa mm. pakollinen Hard Rock Cafe -vierailu. Kaupunki näytti kauneutensa myös keskustassa, sillä kaikkialla oli siistiä, vihreää ja arkkitehtuuri oli tyylikästä. Matka jatkui rantatietä pitkin kohti Orange Countyä eli OC:ta. Reitti oli henkeäsalpaavan kaunis! Tien vasemmalla puolella välkkyi turkoosin sininen meri auringon paisteessa ja oikealla oli kukkuloita täynnä toinen toistaan hienompia residenssejä. Välillä tie kulki läpi surffauskylien, jotka olivat täynnä kahviloita, seafood-ravintoloita ja ranta-aktiviteettimyymälöitä. Kerran ajoimme harhaan ja näimme päiväannoksemme aseista, kun yritimme pyrkiä merijalkaväen harjoituskeskukseen. Myös edellä ajaneen poliisiauton ikkunasta näkyi komeat pumppuhaulikot.

Pysähdyimme lounaalle Laguna beachille ja nautiskelimme vaihteeksi välimeren ravintolan antimia. Ruuan jälkeen oli aikaa hengailla rannalla ja katsella rantaelämää.


Päätimme matkalla, että jäädään yöpymään Newportiin, joka on mm. tuttu Ullan suosikkisarjasta OC:sta. Ehdimme kaupunkiin juuri sopivasti ennen auringonlaskua ja menimme katsomaan sitä Huntington beachille. Kaupungin ranta on viisi kilometriä pitkä! Oli siinä taas ihmettelemistä, kun pari päivää sitten tuijoteltiin lumisia canyonin rinteitä! Rantaa paiskasivat suuret aallot, joilla taiteili useita surffaajia.


Make oli näkevinään myös delfiinejä tai muita eväkkäitä, mutta varmuutta tähän ei kyllä saatu... Sen sijaan näimme, Paksua lainatakseni, "megasuuria lokkeja!" eli pelikaaneja, jotka lensivät päämme yli auringonlaskussa.




Sunsetin jälkeen oli aika rueta miettimään majoitusta ja löysimme suht kivuttomasti läheltä pääkatua mukavan Sun'n Sand -motellin. Iloksemme kuulimme respan naiselta, että kaupungissa oli tänään katufestivaalit, joten niinpä lähdimme hengailemaan ja svengailemaan värikkäälle pääkadulle, jossa oli markkitunnelmaa ja esiintymässä monia artisteja.


Jotkut jopa tanssivat suljetulla kadulla. Kaupat olivat auki yhdeksään ja niinpä tytöt tekivät löytöjä loppuun saakka. Löytöjä on tehty sen verran pitkin matkaa, että tänään piti ostaa pari uutta matkalaukkua... Make yllätti romanttisesti Ullan antamalla hänelle mainstreetiltä ostettuja kukkia drubaduurin laulaessa vieressä. Ihanaa!

Loppuun vielä uusimpia havaintoja matkan varrelta:

- Kreikkalaisesta salaatista (joka on meidän suosikki!) ei ole missään tietoakaan, mutta kana-caecar-salaattia saa ihan jokaisesta ja joka tasoisesta ruokapaikasta.
- Amerikkalaiset todella osaavat oheismyynnin. Siirryttäessä paikasta A paikkaan B et voi välttyä taitavasti järjestetystä oheismyyntitarjonnasta.
- Suihkut ovat vaikeakäyttöisiä ja niistä lähtee hirveä ääni.
- Ulkomaalainen ajokortti tai edes passi(!) ei käy henkilöllisyystodistuksena kaikissa ruokapaikoissa Newportissa. Not for aliens!
- Jenkit todella osaavat small talk -kehumisen. Ulla has so fabulous hair ja Heinin housut ja huivi ihastututtavat kaikkia vaatemyyjiä.

-Ulla, Heini ja Make (Paksu nukkua tuhisee vieressä)

Sombreroja ja Sea Worldia

Day 16. San Diego - Tijuana - San Diego.

4 maata, 4 osavaltiota, 6 hotellia, 1258 mailia.

Maisemat vaihtuu ja karavaani kulkee, hilirimpsis vaan tänään team per´hee päätti tylsistyä Amerikkaan ja siirtyä vehreämmille laitumille Meksikon puolelle. Vai pitäiskö sanoa, et ainakin vaarallisimmille laitumille.




Aamupäivällä loikkasimme rajan yli meksikoon, laillisesti. Ensimetreillä vastaan asteli paikallisia poliiseja jööti-aseet tanassa ja me "turistit" vaan mietimme, että so what. Tutuistuimme Tijuanan vanhaan kaupunkiin ostostellen kaiken maailman krääsäää ja mikäs oli ostostellessa, kun hinnat tippui tingatessa aina vähintään 50%. Kaupustelijat olivat innokkaampia kuin Mustamäen torilla, sillä jopa apteekista huudeltiin kadulle Viagra-tarjouksia.



Oltiin kyllä niin Meksikossa, Tijuanan kaduilla näkyi lähes ainoastaan paikallisia ringoja soittamassa banjoa. Maisemat muuttui samantien valokylteistä ja pikaruokapaikka-mainoksista mataliin hökkeleihin ja meksikolaisiin pikkubaareihin. Saatiin siis nautiskella turistien puutteesta ja tutustua kaupunkiin suht rauhassa.



Myöhemmin kuultiin selitys ulkomaalaiskatoon, edes amerikkalaiset eivät uskalla ylittää rajaa, koska Tijuanassa on viime vuoden aikana ammuskeltu ilman syytä tosi paljon ihmisiä ja korruptoituneessa maassa poliisitkin saattavat vangita ketä tahansa ja vaatia lunnaita. Onneksi kuultiin tämä vasta reissun jälkeen, muuten olis saattanut jäädä Meksiko näkemättä... No mutta päästiin ehjänä takasi.


"Tijuana crimes on the rise! Tijuana is Mexico's most violent city."
- Borderfire report

Olihan se hienoa käydä ikään kuin ulkomailla ulkomailla, mutta paniikki reissun loppumisesta painaa jo sen verran lujaa, että aikataulu rupeaa olemaan minuuttiluokkaa. Takaisin Amerikkaan päästiin jonottamalla paikallisten seassa, meinas vallan jännittää, että jos siellä on tiukat tarkastukset, mut tullisedäthän oli vallan lepposia. Heini ehti jo miettiä kauhukuvia siitä, että turistina ostetun marakassin sisälle olisikin piilotettu jotain kiellettyä, mutta näin ei onneksi ollut. Jännittävän Meksiko-seikkailun jälkeen karistettiin somberot päästä ja suunnattiin kohti San Diegon Sea Worldia.

Sea World oli yllättävän rauhallinen, sillä paras sesonkiaika taisi olla jo ohi. Ei haittaa, koska ollaan Amerikas ja eiköhän me tässä vaiheessa päivää jo oltu ihan tarpeeksi jonoteltu. Note to myself: amerikkalaiset ne vaan jaksaa jonottaa aina ja iankaikkisesti.

Sea Worldissa menimme ensimmäisenä katsomaan päivän päätähteä, eli Shamu (suomalaisittain Samuli) nimistä miekkavalasta.. ja sen ystäviä. Lisäksi näimme suuria haikaloja, hauskan delfininäytöksen sekä pingviinejä.



Oli kyllä ensimmäinen kerta kun pääsi, tai siis joutui, näkemään hain niin läheltä, haiden akvaarion läpi oli nimittäin rakennettu tunneli, huh, aika pevottavaa. Eräässä altaassa uiskenteli myös suuri rausku, joka heitti ullalle ylävitosen. ;D. Sea Worldin jääkarhut ja merileijonat olivat myös näkemisen arvoisia ja merileijonat muistuttivat hieman Sarin Pokoa (mäyräkoira). Johan ny on kumma ku pitää San Diegoon asti matkustaa ihailemaan feikkilunta:D


Perheelle sattui pieni virhearvionti heti Sea Worldiin saavuttuamme, kun menimme pienelle vesiajelulle, jossa kaikki kastuimme läpimäräksi. Kiva =). Laite oli siis verrattavissa Linnanmäen Hurjakuruun, paitsi että amerikkalaiseen tyyliin siinä kastui paaaaaljon enemmän! Noh onneksi Californian aurinko kuivatti vaatteet nopsasti ja me pääsimme jatkamaan huvittelua.

Illalla kävimme sitten syömässä hotellin lähettyvillä vaatteiden oikeasti kunnolla kuivuttua. Loppuilta vietettiin taasen hotellilla pelaillen (on muuten aika koukuttava toi Paksun joulupukilta saama Tiedolla tai taidolla-peli!)ja seuraavaan päivään valmistautuen. Huomenna matka jatkuu kohti Anaheimia, sieltä löytyy kuulemma myös joku pieni kaupallinen puisto nimeltä Disneyland.

- Paksu, Heini ja Sartsa

359 mailia - oispa ollut pitempi matka!

Day 15. Phoenix - Yuma - Pine Valley - San Diego, California

Miten autoilu voi olla näin hauskaa! Tänään elin unelmaa! Jack-niminen Chervolettimme kiisi läpi etelävaltioiden ja kuski oli niiiin fiiliksissä kuin olla voi musiikin pauhatessa mp3-soittimesta autostereoiden kaiuttimista. Myös kyytilläolijat nauttivat täysin rinnoin vauhdin hurmasta ja ennen kaikkea uskomattoman vaihtelevista maisemista.


Reittimme kulki kaktuspeltojen läpi kohti aavikoita, täydellisiä hiekkadyynejä ja vuoria. Matkalla näimme myös vankilan, jossa oranssihaalariset vangit viettivät sunnuntaita piikkilanka-aitojen takana. Vastaan tuli koko matkan ajan karavaanareita, joiden asuntovaunut olivat isompia kuin keskivertosuomalaisen asunnot. Asuntovaunun perässä roikkui suurimmalla osalla auto. Vaunun perässä saattoi olla myös peräkärry, jossa oli mönkijöitä tai hiekkakirppuja. Pidimme lounastauon Yumassa, joka oli ihan täynnä karavaanarialueita. En ole elämässäni nähnyt yhteensä näin paljon karavaanareita kuin tänään Yumassa. Rajatarkastuspisteen jälkeen jätimme taaksemme Arizonan ja siirryimme takaisin Californian aikavyöhykkeelle. Mikä pettymys, taaskaan meitä ei otettu tarkempaan syyniin! Yritimme kyllä kaikkemme.





Tankilla Pine Valleyn pikkukylässä, jossa oli nostalginen seriffin toimisto.


San Diego vei sydämeni ensimmäisistä maisemista lähtien. Kaupungin asumukset on rakennettu vehreille rinteille ja kaikkialla on kukkia ja palmuja. Saavuimme San Diegoon iltapäivällä ja päätimme majoittua vastaantulleeseen La Quinta
Inn -hotelliin.



Auton purettuamme ja pikkuvirkistäytymistauon jälkeen lähdimme tutustumaan Fashion malliin. Kauppakeskuksesta löytyi kaikki maailmain hienoimmat merkit, mutta kunnon ravintolaa oli vaikea löytää. Tämänkin paikan oli saastuttanut lukuisat roskaruokapaikat, jotka eivät kerta kaikkiaan enää uppoa. (Tämänpäiväisellä ajomatkalla tuli muuten vastaan 72 roskaruokaketjun ravintolaa. Me laskettiin!) Lopulta löysimme mukavan ravinteelin ja saimme kunnon illallisen. Ja sen jälkeen kaupat olivatkin jo menneet kiinni, joten se siitä shoppailusta. Tultiin hotellille ja alettiin pelata Jonin joululahjaksi saamaa lautapeliä. Se osoittautui hauskaksi, koska minä voitin kerran :) Aika hurahti pelin parissa. Nyt Sari ja Make yrittää keskustella henkeviä fysiikan laeista ja yliluonnollisista asioista saamatta sen kummemmin vastakaikua.

Sairausbarometri: Sarin vointi parantunut, muiden vointi huonontunut. Ei haittaa ollaan Amerikassa!!

-Ulla

Pientä yskän poikasta ja syviä canyoneita

Day 14. Grand Canyon - Phoenix.

Päivä starttasi aamupalalla Best Westernin hotellilla Williamsissa. Paksun "joukkueen" huone nukkui vähän pommiin, kun kelloa ei oltu muistettu muuttaa paikalliseen aikaan, joka muuttui tunnilla eteenpäin edellisen illan ajomatkan aikana.


Aamupäivän aikana ajelimme lumisissa maisemissa Grand Canyoneille. Lunta tuprutteli, mutta keli ei onneksi ollut liukas.


Ilma oli pikkaisen sumuinen, mutta onneksi Canyoneilla maisemat olivat odotuksen arvoiset. Henkeäsalpaava näky ulottui silmän kantamattomiin ja koko matkaajajoukko totesikin maiseman näyttävän kuin suurelta maalaukselta. Muitakin turisteja oli paikalla (mm. tukkimassa kokoajan teitä) ja sisäänpääsy Canyoneille maksoi meiltä $ 25.





Matkaajien sairausbarometria on myös syytä hieman päivittää: Ullalla hieman yskää ja nuhaa, Sari kuumeessa ja tukossa, Paksulla orastavaa kurkkukipua, kuten myös Heinillä. Hovikuskimme Make paranemaan päin. Hyvä asia tässä kaikessa on se, että esimerkiksi kaupassa löytää kyllä muut matkakumppanit, ku suunnistaa vain yskimisen mukaan.

No mutta eiköhän tässä ala kohta matkasairastelut riittämään. Tänään nimittäin ajelimme illaksi Phoenixiin yöksi ja kiva oli seurailla ulkolämpötilan kohoamista. Ajeltiin muun muassa Flagstaffin ohi, jonka liepeillä näimme myös intiaaneja ja rancheja sekä "pikku Aspenin".



Talvimaisemat jäivät taakse ja täällä kaupungissa, jossa yli 325 päivää vuodesta on aurinkoisia, on lämpötila jälleen kohdallaan. Grand Canyoneilta laskeuduttiin melkoisen paljon alaspäin ja mm. Ulla pelkäsi että pää räjähtää paineenvaihtelun vuoksi. =)


Nyt 22:56 paikallista aikaa on hyvä aika lähtä nukkumaan ja huomenna aamusta aloittaa ajeleminen kohti San Diegoa, joka on n. 350 mailin päässä Phoenixistä.

Loppuun kuitenki vielä havaintoja amerikkalaisten oudoista tavoista TOP-3.

1. VAATETUS
- Lapsille ei pueta hanskoja, pipoa tai kaulaliinaa, vaikka olisi pakkasta. Aikuisilla kyllä em. vaatetus löytyy.
- Ihmiset ovat unohtaneet hameet kotiin ja kulkevat vain legginsseissä. Paitsi Vegasissa, jossa ei käytetä edes niitä.
2. RUOKA
- Hampurilaispaikkoja on jokapuolella, mutta sen sijaan Starbucks on tyyliin ainoa kahvila.
- Karkit ovat täynnä elintarvikevärejä ja valikoima on surkea.
- Kurkku on tuntematon vihannes.
3. LIIKENNE
- Ajaminen on helppoa, kunnes eteen tulee ruuhka. Ruuhka voi yllättää missä vain, milloin vain.
- Yksi liittymä per yksi kaupunki.
- Katuvaloja ei ole vielä keksitty

- Pax ja yölliset TOP-3 kumppanit